Kun synnyin neljän veljen kuopuksena kotona Suonenjoen Tyyrinmäellä 5.3.1956 heti Urho Kaleva Kekkosen tultua valituksi tasavallan presidentiksi, omin alkiolaisuuden jo äidin maidon mukana – olivathan vanhempani kovia keskustan kannattajia. Minusta piti tulla eläinlääkäri, mutta pikkupojan haaveet jäivät muiden asioiden jalkoihin.
Olin kouluiästä alkaen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja historiasta: Sinuhe egyptiläinen, Turms kuolematon, Seitsemän veljestä, Tuntematon sotilas ja monet muut klassikot kuuluivat lukemistooni Tex Willereiden ohella. Ja politiikka kiinnosti luonnostaan, välillä käytiin nuorten kesken kiihkeitäkin keskusteluja varsinkin maailmanpolitiikasta.
Nuoren Keskustan Liiton Pohjois-Savon piirin toiminnanjohtaja Mikko Paavolan tullessa kotiimme 1970, hän totesi heti, että ”täällähän on monta joutilasta nuorta paikalla”! Ja siitä se sitten alkoi. Jo 15-vuotiaana pyöritin Suonenjoen Keskustanuorten toimintaa ja täysi-ikäisenä johdin piirin toimintaa. Kotonamme pidettiin monia tupailtoja, joissa puhujina olivat mm. Johannes Virolainen, Katri-Helena Eskelinen ja Pentti Pekkarinen. Se oli sen ajan hieno tapa osallistua ja kokoontua koko kylän voimin, kun ei ollut näitä nykyajan sähköisiä viestimiä.
Tulin valituksi Suonenjoen kaupunginvaltuustoon Suomen nuorimpana kaupunginvaltuutettuna vuonna 1977. Tämä kaikki johti politiikan harrastuksen puolella tasavallan presidentin valitsijamiesvaaleihin ja eduskuntavaaleihin. Jäin täpärästi rannalle vuoden 1978 valitsijamiesvaaleissa, vaikka minut oli jo ilmoitettu valituksi, olisin ollut tuolloin ainoa Kekkosen presidenttikaudella syntynyt valitsijamies! Urkki kutsui minut kuitenkin seuraamaan valitsijamiestoimituksen eduskuntaan ja illaksi Linnaan valitsijamiesten juhlaan. Siellä hän halusi tavata minut ja kyseli armeijan kuulumisia, olinhan tuolloin upseerioppilaana RUK:ssa Haminassa. Oli todella kova juttu tuolloin!
Vuonna 1991 minut valittiin ensimmäisen kerran eduskuntaan ja Esko Ahon hallituksen vankaksi kannattajaksi. 1995 oli vaikeat EU-vaalit ja jäin niissä vajaan 50 äänen päähän uudelleen valinnasta. Sama toistui 1999, muuta olin ensin Mirja Ryynäsen varamiehenä neljä kuukautta eduskunnassa hänen lopetellessa EU-parlamentaarikon uraansa ja sitten Jorma Huuhtasen tultua valituksi KELAn pääjohtajaksi 1.10.2000 alkaen, jatkoinkin eri vaalien kautta eli kuusi vaalikautta kansanedustajana aina vuoteen 2019, jolloin en asettunut enää ehdolle.
Kun muutin vuonna 2000 Kuopioon ja tulin valituksi saman tien kaupunginvaltuuston, on nyt takana yhtäjaksoisesti jo 44 vuotta valtuustotyöskentelyä. Monet järjestötehtävät, ryhmäpuheenjohtajuus, kaupunginvaltuuston puheenjohtajuus ja nyt ensimmäinen varapuheenjohtajuus ovat kuuluneet tehtäviini vuosien saatossa. Tärkeimpiä maakunnallisia luottamustehtäviäni ovat olleet Pohjois-Savon liiton hallituksen puheenjohtajuus 12 vuoden ajan ja nyt meneillään oleva toinen kausi Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin puheenjohtajana – näissä tehtävissä olen oppinut erittäin paljon yhteisten asioiden hoidosta. Olen tullut valituksi kansanedustajuuden päättymisen myötä myös maakuntamme keskeisten taloudellisten organisaatioiden, OP Pohjois-Savon edustajiston ja Osuuskauppa PeeÄssän edustajiston jäseneksi. Kuopio ja maakunta marssivat yhdessä eteenpäin.
Tulevaisuus on aina tärkein – ja sitä kirjoitetaan koko ajan. Kun päätin lähteä vielä kuntavaaleissa Kuopion keskustan ehdokkaaksi, minulle on merkannut paljon porukan erinomainen yhteishenki ja koko Kuopion asioista huolehtiminen. Se tarkoittaa tarkan talouden ohella hyviä palveluita niin liitoskuntien alueilla kuin lähiöissä ja keskikaupungilla. Myös kohtuuttomien tonttivuokrien korotusten torppaamista kuin yhtä aikaa kaupungin vetovoimaisuuden parantamista yhdessä Itä-Suomen yliopiston, Savonia Ammattikorkeakoulun kuin Savon ammattiopiston kanssa – sivistys on aina kaiken kehityksen perusta.
Olen innoissani pyrkimässä äänestäjien tuella vielä uudelle kaudelle Kuopion kaupunginvaltuustoon ja luottamustehtäviin. Haluan nähdä kaupunkimme asukkaiden pärjäävän myös tulevina vuosina ja Kuopion kehittyvän entistä vahvemmaksi Itä-Suomen kansainväliseksi keskukseksi hyvällä yhteistyöllä Pohjois-Savon kanssa. Koulutusta, työtä, yrittäjyyttä, toimeentuloa, hyvää hoivaa ja terveydenhuoltoa – näillä pärjätään.
Puijonlaaksosta näkee kauas!
Markku Rossi
Maakuntaneuvos