HYVÄT VILJELIJÄT, ARVOISAT maailman parhaan ruuan tuottajat! Tervetuloa Mualimannavalle.
Hienoa, että kaikki te neljän maakunnan ja MTK-liiton viljelijät olette kokoontuneet yhteen. Joukossa on ääretön voima ja jokaisen panos on tärkeä. Brysselissä kyselivät, että joko suomalaiset viljelijät ovat lähdössä kaduille, vastasin että suomalainen viljelijä on pitkämielinen ja hiljainen protesti on vahvaa, mutta täyttyy se mitta pohjolassakin. Ja vastahan sitä marssittiin vuonna 2016!
Viimeksi seurasin viljelijöiden vastaavaa meininkiä Brysselissä parlamentin viereisellä aukiolla -patsaat kaatui, tulet roihusi, mielenosoitus näkyi ja kuului; KAPINA – eikä tämä mikään uusi ilmiö ole; pitkin vuosia jo eri Euroopan maissa protestoitu, nyt viimeaikoina niin että näkyy ja kuuluu koko maanosan ulkopuolellekin
Syyt protestiin on samat kuin täällä tänään: turhautuminen, korkeat tuotantokustannukset, surkea tuottajahinta, heikko neuvotteluvoima elintarvikeketjussa, eikä ruuan hinnannousu todellakaan näy viljelijän pussissa. Oikeutettu huoli ja vahva tunne epäreilusta kohtelusta on saanut viljelijäväen liikkeelle joka puolella Eurooppaa.
Kaduille ja toreille on kannattanut lähteä, sillä vihdoin komission korvista tuli kuulevat. Mielenosoitusten julkinen paine kaatoi niitä esteitä, mitä kansalliset ja eurooppalainen politiikka ja edunvalvonta ilmeisesti eivät onnistuneet tekemään.
Sillä komissiolta tuli kuin tulikin esityksiä joustoista, sääntelyn yksinkertaistamisesta ja paikallisten viljelyolosuhteiden paremmasta huomioinnista, muutoksia jo nyt voimassa olevaan Cappiin!
Toki ajankohta oli komission puheenjohtajalle Von der Layenille otollinen; sopivasti vaalien alla tämä vihreän ideologian äiti heittäytyi viljelijän ystäväksi ja on ruokaturvasta huolissaan.
Kiitollinen olen siitä, että tämä kausi on lopuillaan, koska vihreän siirtymän hyöky on hallinnut ihan kaikkea, etenkin maa- ja metsätaloutta, koska ovat niitä ainoita hiiltä sitovia aloja.
On tullut päästörajoituksia, tiukennuksia, hyvin erilaisten jäsenmaiden tunkemista samaan muottiin. Esitykset on kuohuttaneet maa- ja metsänomistajia. Usein on rangaistu sitä, joka on jo tehnyt ympäristön ja ilmaston eteen eniten.
Esimerkkejä riittää:
-metsäkatoesitys,
-kasvinsuolejuaineiden ja antibioottien käytön puolittaminen, vaikka käyttömäärät meillä ovat jo nyt vähäisiä.
-Ennallistaminen turvemaiden pakkovettämisineen.
-Eläinten kuljetukset aivan liian lyhyine kuljetusaikoineen meidän pitkien välimatkojen maassa, eikä lainkaan ymmärrystä kuljetusolosuhteisen laadukkuudelle
Uskokaa pois, töitä on saanut tehdä, jotta näihin komission esityksiin on saanut kohtuullistamisia taisteltua. Neuvotteluvastuita on itselläni riittänyt. Paljon on vielä tulossa ja jäänyt seuraavalle kaudelle.
Hyviäkin näkymiä on. Siperian sijaan nyt on opettanut Ukrainan sota, pandemia, kuivuudet ja rankkasateet. Komission kovakorvaiset vihreät teknokraatit ovat heränneet siihen, että ruokaturva ei ole itsestäänselvyys – yksisilmäinen ideologinen äärivihreys on väistymässä, koska maailma ympärillä on näiden viiden vuoden aikana muuttunut epävarmaksi, eikä enää ole varaa säädellä ruokahuoltoamme hengiltä.
Olikin hyvä, että komission ilmastotiedonannossa jo nähtiin muutoksia; siinä biotaloudelle annettiin kunnianpalautusta, ruuantuotannon tärkeyttä korostettiin ja ruuan omavaraisuutta haluttiin vahvistaa. Tulevalla kaudella kaikki ei enää tule olemaan pelkän vihreän siirtymän alla. Se ei suinkaan tarkoita holtitonta toimintaa ympäristön ja ilmaston suhteen, vaan kohtuullisuutta ja realismia sääntelyssä.
Kaikki me tiedämme mitä pitäisi tehdä! Kaiken keskiössä pitää olla viljelijöiden pärjääminen ja tilojen kannattavuus.
Siksi markkinat on saatava kuntoon:
-vähemmän ja entistä viisaampaa sääntelyä
-capin rahoitus on säilyttävä, vaikka tuosta unionin suurimmasta rahapotista niin moni olisi ottamassa muihin tarpeisiin
-Epäreiluja kauppatapoja on karsittava, mikä meillä tarkoittaa viljelijälle reilua asemaa ruokaketjussa
-uudessa capissa on oltava jatkuvuutta ja vakautta, jatkumoa nykyiseen kauteen
-Enemmän kannustimia, vähemmän pakkoa ja keppiä
-Jäsenmaille enemmän joustoa
-Arvostusta sille, että suomalainen maatalousyrittäjä haluaa kehittää ja investoida, toimii vastuullisesti ja tuottaa ruokaa kestävällä tavalla
Nämä tavoitteet on saatava maaliin:
-jotta te, hyvät suomalaisen ruuan tuottajat, voitte harjoittaa maailman tärkeintä ammattia jatkossakin, arvostettuna osana yhteiskuntaa
-Jotta alalle saataisiin nuoria ja
-jotta voimme jatkossakin tuottaa ja syödä maailman parasta ruokaa
Onnistumme tässä vain yhdessä, tehdään kaikki työtä suomalaisen ruuan puolesta, kukin omalta paikaltamme!
Kiitos!
Elsi Katainen, europarlamentaarikko