Sunnuntai 20. lokakuuta 1996. Olen 10-vuotias ja seuraan kaksien vaalien juhlaa, kun samana päivänä järjestetään kunnallisvaalit ja Suomen ensimmäiset europarlamenttivaalit. Isäni Arto on ehdolla Kuopion kaupunginvaltuuston ja isäni serkku Mirja Ryynänen Euroopan parlamenttiin. Politiikka ei minua vielä kiehdo, mutta vaalivalvojaisissa on jotain kiehtovaa. Se on kuin suurta urheilujuhlaa, käsin kosketeltavaa jännitystä – ja lopulta voiton iloa, kun ovet avautuvat sekä kaupunginvaltuustoon että europarlamenttiin. Tavoite saavutettu.
Sunnuntai 6. helmikuuta 2000. Esko Aho (kesk.) ja Tarja Halonen (sd.) ottavat yhteen Suomen presidentinvaalissa. Jännitämme vaalitulosta kotona ja seuraamme Ylen vaalilähetystä. Kisa on äärimmäisen tiukka ja Halonen valitaan Suomen ensimmäiseksi naispresidentiksi 51,6 prosentin kannatuksella. Isä ja äiti ovat maansa myyneet, tuntuu kuin koko heidän maailmansa romahtaisi. Lapsen mielessä ihmettelen, onko tuo nyt niin vakavaa. Opin, että vaalit tarjoavat ainutlaatuisia ja voimakkaita tunteita, niin ilossa kuin surussa.
Sunnuntai 24. lokakuuta 2004. Olen itse ensimmäistä kertaa ehdolla kunnallisvaaleissa, vasta 18 vuotta täytettyäni. Politiikkaa, vaaleja ja vaalivalvojaisia viereltä seuranneena ne ovat jääneet kiinnostamaan ja päätän ottaa omakohtaisesti selvää, millaista se vaalihomma sitten oikeasti on. Kampanja on ollut nuoren miehen näköinen; olemme tukiryhmälläni eli kaveriporukalla mm. jakaneet kondomeita lukioissa. Leikkasimme ja liimasimme pakettien kylkeen pienen mainoslapun. Lapuissa lukee: ”Tee toiveistasi totta!” Klo 20.00 ennakkoäänet. 19 ääntä. Ei paljoa, mutta jotain kuitenkin. Lopputulos illan päätteeksi 135 ääntä. Yllättävän hieno saalis, kampanjointi on selvästikin tehnyt tulosta, luottamus tuntuu hyvältä!
Mielenkiintoni politiikkaa ja vaaleja kohtaan on kieltämättä tullut verenperintönä. Olen neljännessä polvessa valtuutettuna Kuopion kaupungissa tai maalaiskunnassa. Mutta nuorena halusin kapinoida myös vanhempia kohtaan ja kyseenalaistin heidän puoluevalintaansa. Lopulta päädyin kuitenkin kotoisaan keskustaan eikä ole tarvinnut katua.
Keskusta on tarjonnut itseni näköisen arvo- ja aateyhteisön – tolkullisia, maanläheisiä, mutta tulevaisuuteen katsovia ja vilpittömästi parempaa kotiseutua ja Suomea rakentavia tekijöitä. Olen saanut luottamusta jo nuoresta lähtien ja minut kuten kaikki muutkin on otettu vastaan sellaisena kuin on. On saanut olla eri mieltä, haastaa itseä, käydä koulutuksissa, kasvaa ja kehittyä. Ja ennen kaikkea on saanut laajan joukon ystäviä ympäri Suomen.
Vapaa-ajan lautakunnan ja hyvinvoinnin edistämisen lautakunnan varapuheenjohtajuuksien, Savonia-ammattikorkeakoulun yhtymävaltuuston puheenjohtajuuden sekä kasvun ja oppimisen lautakunnan puheenjohtajuuden jälkeen päädyin täksi kaudeksi johtamaan kaupunkirakennelautakuntaa. Työ on ollut innostavan tulevaisuusorientoitunutta. Millaista kaupunkiympäristöä, liikennettä, puistoja ja asuinalueita suunnittelemme Kuopioon vuosikymmeniksi eteenpäin?
Uuden oppiminen, omaksuttava tietomäärä ja yksittäiset väännöt viranhaltijoiden kanssa ovat haastaneet, mutta vastineena on tullut onnistumisia. Erityisen iloinen olen ollut kaupunkipyöräjärjestelmän, sähköavusteisten Vilkku-fillareiden käyttöönotosta sekä niiden saamasta suuresta suosiosta ja positiivisesta imagosta sitä kautta Kuopiolle. Kokonaisen uuden kaupunginosan, Savilahden ja siellä Vanhan varikon alueen kehittäminen on ollut erittäin mielenkiintoista.
En voi kiistää, etteikö kerran jos toisenkin olisi tullut mietittyä, mitä kaikkea muuta kuntapolitiikassa mukana olemisen sijasta olisi vaihtoehtoisesti voinut tehdä. Hommaan kuuluvat niin epäonnistumiset kuin onnistumisetkin. Välillä ketuttaa, mutta joka kerta on myös löytynyt uutta innostusta ja motivaatiota. Olemalla mukana on saanut niin monipuolisen kattauksen tietoa, oppia, kokemusta ja verkostoja, että vastaavaan määrään olisi pitänyt kahlata melkoinen määrä erilaisia opintoja ja työtehtäviä.
Elämässä voi spekuloida, pohdiskella ja odottaa sopivaa hetkeä loputtomiin. Mutta loppujen lopuksi vastausta ja kokemusta ei voi saada muutoin kuin katsomalla mitä vastaan tulee ja lähtemällä rohkeasti mukaan. Jokainen on alkuun keltanokka ja vähän kuin Liisa Ihmemaassa, mutta ei yksin, vaan osana porukkaa saaden tukea, opastusta ja koulutusta. Tekemällä oppii. Jos siis sinua kiinnostaa yhteisiin asioihimme vaikuttaminen ja sydämesi sykkii Kuopiolle, kysy rohkeasti lisää ja sitten vain se ensimmäinen askel: mukaan ehdokkaaksi!
Sunnuntai 18. huhtikuuta 2021. Kello lähenee iltakahdeksaa, kohta saadaan ennakkoäänet. Kämmenet vähän hikoavat, pulssi on hieman koholla. Ennakkoäänet tulevat, hurraamme. Kohta on tulosennusteen vuoro. Adrenaliini virtaa, moni iloitsee, joku pettyy, halaamme ja taputamme. Jälleen yksi elämyksellinen, mieleenpainuva kokemus ja vahvasti yhdessä koettu vaali-ilta. Oletko siellä mukanamme?
Aleksi Eskelinen
Kuopion kaupunkirakennelautakunnan pj.
kaupunginvaltuutettu
044 370 4306